Tekijä DANIEL SIMPSON
Yogi, jossa chakrat on kuvattu vartalossa.
1900-luvun alun maalaus.
Lisää MS 24099, f. 118. British Library.
Se, mikä seuraa, on ote tulevasta kirjastani The Truth of Yoga. Alaotsikolla ”Kattava opas joogan historiaan, teksteihin, filosofiaan ja käytänteisiin” varustettu teos ammentaa runsaasta viimeaikaisesta tutkimuksesta tuodakseen tieteellisen tiedon tavallisille lukijoille. Tavoitteeni on pitää asiat selkeinä – ja mahdollisimman helposti lähestyttävinä – yksinkertaistamatta kuitenkaan liikaa.
Tämä on väistämättä vaikea tasapaino, mutta mielestäni se on tavoittelemisen arvoinen. Kuten selitän kirjassa, päätin kirjoittaa sen, koska opiskelijat pyytävät minua usein suosittelemaan yleiskatsausta historiaan ja filosofiaan. Vaikka on olemassa monia hienoja teoksia erikoistuneemmista aiheista, niitä on helpompi lukea, kun hallitsee perusteet. Monet ammattilaisille suunnatut teokset ovat kuitenkin harhaanjohtavia. Joogatekstejä tulkitaan usein uudelleen, jotta ne kuulostaisivat houkuttelevammilta, tai niillä luodaan heikkoja yhteyksiä nykypäivän käytäntöihin.
Oheinen esimerkki on tästä hyvä esimerkki. Siinä tarkastellaan chakroja koskevien opetusten kehitystä (olen päättänyt olla käyttämättä diakriittisiä merkintöjä ja sen sijaan muuttanut sanskritinkielisten termien kirjoitusasuja tavoittaakseni mahdollisimman laajan yleisön).1 Monissa joogaopettajakoulutuksissa ne esitetään tavoilla, jotka eivät juurikaan liity perinteisiin lähteisiin. Chakroista on tullut yleinen lyhenne hienojakoiselle anatomialle, jonka mystiset mekanismit ylittävät mielen ja ruumiin väliset erot.
Yksi tantran suurimmista kontribuutioista fyysiseen joogaan on keino herättää tämä sisäinen ulottuvuus ja hyödyntää sen potentiaalia muutokseen. Liian materialistinen näkemys voi hämärtää, miten se toimii. Riippumatta siitä, onko chakroja olemassa leikatussa ruumiissa, ne tuodaan elämään visualisoinnin kautta. Tämän seurauksena niillä on voimakkaita vaikutuksia, mutta tämä ei ole aivan sama logiikka kuin työpajoissa, joissa opetetaan niiden ”puhdistamista”.
Durgā chakrassa Gaṇeśan ja leijonan kanssa.
Muste ja akvarelli paperille, Pahari, luultavasti Guler, 1700-luvun jälkipuolisko.
© Victoria- ja Albert-museo, Lontoo.
IMAGINARISET CHAKRAT
Joogan kehon tunnetuimmat osat ovat usein myös väärinymmärretyimpiä. Chakrat ovat selkärangan varrella olevia hienovaraisia ”pyöriä”, joita alun perin käytettiin keskittymispisteinä. Ne ovat oikeastaan olemassa vain, jos ne kuvitellaan olevan olemassa. Joissakin joogaa koskevissa opetuksissa ne laiminlyödään kokonaan.
Chakroja on monia erilaisia järjestelmiä, joiden lukumäärä ja sijainti vaihtelevat. Nykyään vallitseva malli, jossa kuusi on selkärangan varrella ja seitsemäs kruunussa, on sekoitus perinnettä ja viimeaikaista keksintöä. Varhaisin viittaus on peräisin kymmenenneltä vuosisadalta peräisin olevasta Kubjikamata-tantrasta (11.34-35), jossa peräaukko kuvataan adharaksi, ”perustaksi” tai ”tueksi”, johon on myöhemmin lisätty mula eli ”juuri” etuliitteeksi. Svadhishthana sijaitsee sen yläpuolella peniksen kohdalla, manipuraka (tai manipura) navan kohdalla ja anahata sydämessä. Vishuddhi on kurkussa ja ajna silmien välissä.
Yleisesti chakrat on tarkoitettu malleiksi visualisointia varten. Niitä esitellään tantroissa tapoina muuttaa harjoittajan kehoa asentamalla jumaliin liittyviä symboleja. Joissakin teksteissä luetellaan yli tusina, toisissa alle viisi. Niitä kutsutaan joskus adharoiksi eli meditaation ”tuiksi” – tai vaihtoehtoisesti padmasiksi eli ”lootuksiksi” niiden muotoilua kehystävien terälehtien vuoksi. Joka tapauksessa niiden sanotaan olevan elintärkeän energian kanavien verkoston solmukohtia, ja niiden sijaintiin keskittyminen parantaa havaintokykyä.
Toisessa varhaisessa luettelossa annetaan erilaisia nimiä: nadi, maya, yogi, bhedana, dipti ja shanta. ”Nyt kerron teille erinomaisesta, korkeimmasta, hienovaraisesta visualisoivasta meditaatiosta”, sanotaan Netra-tantrassa (7.1-2),2 jossa kuvataan kehon koostuvan ”kuudesta chakrasta, tukevista vokaaleista, kolmesta objektista ja viidestä tyhjiöstä, kahdestatoista solmusta, kolmesta voimasta, kolmen asuinpaikan polusta ja kolmesta kanavasta”. Tämä hämmentävä määrä paikkoja on tavallista tantroissa, joiden kartat sisäisistä maailmoista kuulostavat usein ristiriitaisilta.
Muutamaa vuosisataa myöhemmin seitsemän chakran versio vakiintui. Siinä lisätään sahasrara – ”tuhatpiikkinen” pyörä tai ”tuhatlehtinen” lootus – pään yläosaan (tai joskus sen yläpuolelle, kuten Shiva Samhitassa). Eräässä toisessa joogatekstissä luetellaan samat seitsemän pistettä mainitsematta chakroja: ”Penis, peräaukko, napa, sydän ja sen yläpuolella uvulan paikka, kulmakarvojen välinen tila ja aukko avaruuteen: näiden sanotaan olevan joogin meditaation paikkoja” (Viveka Martanda 154-55).3 Määritelläänpä pisteet miten tahansa, ne toimivat tietoisuutta lisäävinä merkkipisteinä.
Tämän mallin riemuvoitto on siirtomaa-ajan Intian brittiläisen erotuomarin Sir John Woodroffen, joka käytti kirjailijanimeä Arthur Avalon. Vuonna 1919 hän kirjoitti kirjan nimeltä The Serpent Power, joka sisälsi käännöksen 1500-luvulla julkaistusta Shat Chakra Nirupanasta eli ”kuuden chakran kuvauksesta”. Muut länsimaiset kirjailijat jakoivat Avalonin kiinnostuksen tantrisiin ajatuksiin. Myös okkultisti Charles Leadbeater kirjoitti 1920-luvulla chakroista. Näiden kahden miehen kirjat ovat edelleen vaikutusvaltaisia, samoin kuin Carl Gustav Jungin teoriat, joka sisällytti chakrat symbolijärjestelmäänsä.
New Age -kirjailijat ovat hämärtäneet eroa mentaalisten luomusten ja fyysisten tosiasioiden välillä esittäen chakrat ikään kuin ne olisivat olemassa, toisin kuin ne olisi visualisoitu. Niitä kuvataan usein sateenkaaren väreillä, joita ei löydy alkuperäisistä sanskriittilähteistä. Niille on myös annettu attribuutteja, jotka yhdistävät ne muun muassa jalokiviin, planeettoihin, sairauksiin, hormonaalisiin rauhasiin, Tarotin pukuihin ja kristillisiin arkkienkeleihin.
Jotkut maininnat mantroista ovat myös harhaanjohtavia. Tantriset rituaalit yhdistävät ne chakroissa kuvattuihin elementteihin, eivät itse chakroihin. Niinpä ilmaan liitetyn ”siemen”- tai bija-mantran lausuminen tuskin tekee paljonkaan sydämen avaamiseksi, paitsi plasebovaikutusten kautta. Huomion kiinnittäminen tällaisiin asioihin voi kuitenkin tehdä niistä todellisia, ainakin subjektiivisen kokemuksen alueella. Ja koska tantrojen mukaan jumaluuksia kutsutaan näin, ehkä chakrojen käyttö nykyaikaisilla harjoittajilla ei ole kovinkaan erilaista.
Daniel Simpsonin kirjoittama Joogan totuus ilmestyy tammikuussa 2021 Farrar, Straus and Girouxin kustantamana. Se on nyt ennakkotilattavissa. Lisätietoja saat osoitteesta truthofyoga.com.
1 Luminescentin tavanomainen toimituskäytäntö on käyttää laajalti hyväksyttyä translitterointimenetelmää (IAST) diakriittisine merkkeineen sanskritinkielisten sanojen transkriptioimiseksi romanisoiduksi englanniksi. Koska kuitenkin Daniel Simpsonin tulevassa kirjassa eräs piirre on diakriittisten merkkien puuttuminen, tämä artikkeli heijastaa kirjoittajan kirjassa käytettyjä kirjoitusasuja.
2 Gavin Flood et al., The Lord of Immortality: An Introduction, Critical Edition, and Translation of the Netra Tantra, vol. 1 (London: Routledge, tulossa).
3 James Mallinson ja Mark Singleton, Roots of Yoga (Lontoo: Penguin Classics, 2017), 319-20.
.
