Historia

Taistelun yksityiskohtainen historia löytyy myös osoitteesta
American Battlefield Trust.

Artists Rendering of the Battle of Bladensburg
(Copyright Richard Schlect; Courtesy NPS/Star Spangled Banner National Historic Trail)

Vuoden 1812 sodan aikana brittiläiset joukot hallitsivat kesään 1814 mennessä Chesapeaken lahtea yli vuoden ajan. Washingtonin, D.C:n, Marylandin ja Itä-Virginian puolustamista varten perustettiin prikaatikenraali William Winderin johtama yhdysvaltalainen sotilasjohto. Sotaministeri John Armstrong uskoi, että nämä joukot riittäisivät suojelemaan Capitolia ja aluetta.

20. elokuuta 1814 kenraalimajuri Robert Rossin komennossa yli 4 500 kokenutta brittiläistä sotilasta laskeutui maihin Benedictissä, Marylandissa – 50 mailia Bladensburgista etelään. Tavoitteena oli polttaa Capitol ja liittovaltion rakennukset.

Ulkoministeri James Monroe lähetettiin vakoilemaan brittijoukkoja. Hän ilmoitti niiden olevan ”täydessä marssissa”. Presidentti Madison määräsi kaksi Potomac-joen itäisen haaran (Anacostia-joki) ylittävää siltaa tuhottavaksi Capitolin suojelemiseksi, jolloin Bladensburgin silta jäi ainoaksi ylityspaikaksi. Amerikkalaiset joukot lähetettiin Upper Marlborough’n suuntaan kohtaamaan britit, mutta ne vetäytyivät nopeasti nähtyään brittijoukkojen ylivoimaisen koon.

Elokuun 23. päivä 1814 – Kenraali Winder kokosi yön yli Bladensburgissa amerikkalaiset joukot. Hän sijoitti joukkonsa ensin Bladensburgin yläpuolella sijaitsevalle korkealle maastolle. Yön aikana joukot alkoivat kuitenkin vetäytyä kohti Washingtonia ja päätyivät matalalle kentälle kaupungin eteläpuolella.

Seuraavana aamuna Winder huomasi joukot uusissa asemissa ja väsyneinä yön aikana tapahtuneesta liikkeestä. Taisteluun saapunut johtaja arveli Winderin asemia toiseksi. Baltimorelainen kenraali Samuel Smith ja hänen avustajansa Francis Scott Key järjestivät joukot puolen mailin päähän sillasta. Tämän kaaoksen aikana presidentti Madison saapui kartoittamaan joukkoja ja suuntasi kohti aiempaa asemaa – korkeaa maastoa, jonka joukot olivat hylänneet. Ohittaessaan amerikkalaiset joukot hän melkein ratsasti brittien käsiin, ennen kuin avustaja ehti pysäyttää hänet. Hänen kabinettinsa jäsenet alkoivat saapua paikalle katsomaan ”brittien tappiota.”

Keskipäivällä brittijoukot tunkeutuivat Bladensburgiin. Amerikkalaiset joukot tulittivat joen ja sillan yli ja pakottivat britit perääntymään Bladensburgin rakennusten taakse. Järjestäytyessään uudelleen brittijoukot laukaisivat uuden aseen – Congreve-raketin. Brittijoukot hyökkäsivät uudelleen, kun ”rakettien punainen häikäisy” räjähti amerikkalaisten päiden yläpuolella. Amerikkalaiset, epätietoisina tuestaan takanaan, alkoivat vetäytyä Georgetown Pikea pitkin. Toinen linja romahti ensimmäisen linjan vetäytyessä. Tykit jäivät taakse. Sotilaat murtuivat ja pakenivat. Johtajat yrittivät muodostaa linjan uudelleen, mutta etenevät brittijoukot saartoivat heidät.

Noin kello 13.15 pienessä laaksossa, jossa sijaitsi pahamaineinen Bladensburgin kaksintaistelukenttä, Kramerin miliisi – Montgomeryn ja Prince Georgen kreivikuntien joukkoja – kohtasi etenevät brittijoukot. Briteillä oli nyt edessään päivän suurin hyökkäys, ja hyökkäyksen aloittamisesta oli kulunut alle tunti. kommodori Joshua Barneyn joukko palkattuja yksityissotilaita, jotka tunnettiin nimellä ”flotiliamen”, johti viimeistä taistelua brittejä vastaan. Barneylle oli jätetty käsky polttaa komentamansa ”hyttyslaivasto” Patuxent-joella, ja hänen joukkojensa oli määrä vartioida Anacostia-joen alajuoksun siltaa. Vastoin käskyjä Barney määräsi heidät menemään Bladensburgiin.

Flotilliamen saapuivat juuri kun britit ampuivat ensimmäiset laukauksensa siltaa kohti. He muodostivat rivin Marylandin ja Washingtonin rajalle pienelle kukkulalle, josta oli näkymät taistelulle. Afroamerikkalainen flotillamies Charles Ball katseli, kun alla oleva miliisi hajaantui ja vetäytyi.

Yhdistämällä taistelusta vetäytyviä sotilaita Barneyn flotillamiehet ampuivat tykkejään alas kukkulaa, mikä johti huomattaviin brittitappioihin. Paremmin koulutetut brittijoukot piirittivät kuitenkin Barneyn aseman, ohittivat hänen vasemman puolensa ja

päättivät taistelun. Kommodori Barney makasi keskellä tietä jalkaan ammuttuna, uskollisten flotillamiestensä ympäröimänä. Hän oli käskenyt sotilaita perääntymään kolme kertaa, ennen kuin useimmat vetäytyivät kohti Washingtonia

Britannian johtajat kenraali Ross ja amiraali Cochrane tapasivat Barneyn ja tarjosivat hänelle anteeksiantoa siitä, että hän oli antanut sotilailleen taistelun. Barney suostui ja katseli, kun brittijoukot marssivat kohti Washington D.C:tä. Niitä johti joukko aiemmin orjuutettuja miehiä, jotka britit olivat vapauttaneet ja joita kutsuttiin nimellä ”Colonial Marines”. Barney kuoli tähän haavaan kaksi vuotta myöhemmin. Luoti poistettiin hänen jalastaan, ja sitä säilytetään nykyään Daughters of American Revolution Museumissa Washingtonissa, D.C:ssä.

Kello neljään mennessä taistelu oli ohi ja amerikkalaiset joukot olivat hävinneet. Britit siirtyivät Washington D.C.:hen. Päivän loppuun mennessä Capitol, President’s Mansion (Valkoinen talo) ja monet muut julkiset rakennukset olivat liekeissä.

25. elokuuta puolen päivän aikaan keskipäivän aikoihin hurrikaanimyrsky sammutti liekit kaupungista. Koska Potomac-joella olevien brittijoukkojen tuesta ei ollut merkkejä ja tehtävä oli suoritettu, johtajat kehottivat vetäytymään – takaisin Patuxent-joelle. Illan hämärtyessä joukot vetäytyivät hiljaa Bladensburgiin keräämään kuolleita ja haavoittuneita. Sotilaat olivat kurjia elokuun helteisessä lämpötilassa. He olivat väsyneitä, sairaita ja haavoittuneita. Joukot olivat niin uupuneita, että monet kuolivat nelipäiväisellä paluumarssilla.

Matkan varrella joukko Upper Marlboron asukkaita pidätti muutaman brittiläisen harhailijan ja vei heidät läheiseen vankilaan. Kun sana tavoitti brittikomentajat, he pyysivät välittömästi pidättämään tohtori William Beanesin, arvostetun lääkärin ja kaupungin vanhimman, vaihtoa varten. Georgetownin lakimies Francis Scott Key ja Yhdysvaltain vankienvaihto-agentti John S. Skinner lähetettiin järjestämään Beanesin vapauttamista. He toivat mukanaan kirjeitä brittijoukoilta, jotka todistivat Bladensburgissa saadusta myötätunnosta. Key ja Skinner soutivat Britannian laivastolle, joka sijaitsi nyt Baltimoren satamassa.

Britannian aluksella Key ja Skinner olivat pidätettyinä, kunnes Baltimoren taistelu – Fort McHenryn puolustaminen – oli päättynyt. Tältä näköalapaikalta Key seurasi ”ilmassa räjähtäviä pommeja” ja totesi seuraavana aamuna, että ”lippu oli yhä siellä”. Hänen äskettäinen kokemuksensa ”rakettien punaisesta häikäisystä” Bladensburgissa ja tästä taistelusta innoittaisivat häntä kirjoittamaan runon, josta tulisi Yhdysvaltain kansallishymni, The Star Spangled Banner.

A Pictorial Field Guide to the War of 1812, Google Booksista: (upotettu dokumentti alkaa juuri ennen Bladensburgin taistelua)

Jätä kommentti