Kimalaismyrkkysammakko
Uusi näyttely, jossa on esillä eläviä sammakoita eri puolilta maailmaa, avataan New Yorkissa sijaitsevassa Amerikan luonnonhistoriallisessa museossa (American Museum of Natural History, AMNH)
Näyttely ”Sammakot: A Chorus of Colors” sisältää yli 150 elävää sammakkoa noin 25 lajista. Yllä: Kimalaismyrkkysammakot tunnetaan myös nimellä yellow-banded myrkkysammakot. Niiden kirkkaat värit toimivat varoitusmerkkeinä petoeläimille, jotka erottavat ne myrkylliseksi ateriaksi.
Jättiläisapinasammakko
Jättiläisapinasammakoita tavataan Perun ja Brasilian Amazonilla. Urokset kutsuvat korkealta maanpinnan yläpuolelta ja laskeutuvat parittelemaan juuri lampien yläpuolella oleviin oksiin. Kutsu on kovaääninen ”kukkoilu”, jota seuraa useita lyhyitä, matalampia ääniä.
Brasilian maitosammakko
Paritteluaikana urospuolisen maitosammakon kovaääninen kutsu johdattaa naaraan vedellä täytettyyn puun koloon. Naaras munii munansa altaaseen ja jättää uroksen hedelmöittämään ne ja huolehtimaan poikasista. Kun nuijapoikaset ovat kuoriutuneet, uros houkuttelee toisen naaraan munimaan lisää munia, mutta sen sijaan, että se hedelmöittäisi ne, se syöttää ne nälkäisille nuijapojilleen. ”Teeskentelemällä” rakkautta se huijaa toista naarasta toimittamaan ruokaa poikasille, jotka eivät ole sen omia.
Sinitikka-myrkkysammakko
Sinitikka-myrkkysammakot kasvavat noin tuuman mittaisiksi. Ne ovat aktiivisia päivisin, ja niitä voi tavata piileskelemässä lohkareiden ja roskien seassa purojen läheisyydessä; niillä ei kuitenkaan ole varvasverkkoja ja ne ovat huonoja uimareita, joten niitä tavataan harvoin vedessä.
Ornate-sarvisammakko
Ornate-sarvisammakot elävät Uruguayssa, Brasiliassa ja Pohjois-Argentiinassa sijaitsevissa sademetsissä ja pampaspreijoilla. Ahnaat syöjät, sarvisammakot hautautuvat lehtiin tai irtomaahan ja käyvät kimppuun ohi puikkelehtivien pieneläinten kimppuun.
Tomaattisammakko
Tomaattisammakot ovat kotoperäisiä Madagaskarin alankoalueilla. Kirkkaanväriset sammakot ovat lemmikinomistajien ja keräilijöiden suosiossa. Vaikka monia sammakoita kasvatetaan vankeudessa, luonnonvaraisten sammakoiden liikakeräily on edelleen suuri ongelma. Suurimmassa vaarassa ovat saarilla tai pieninä populaatioina elävät sammakot. Tomaattisammakoille on annettu ensisijainen suojelu kansainvälisessä lainsäädännössä.
Meksikolainen muhkurasammakko
Meksikolaiset muhkurasammakot ovat kotoisin Meksikossa sijaitsevista puolikuivista subtrooppisista matalikoista. Ne viettävät lähes koko elämänsä maanpinnan yläpuolella asuen puiden latvustoissa, oksilla ja lehdillä. Ne ovat erinomaisia kiipeilijöitä.
Amerikkalainen härkäsammakko
Muutama sata vuotta sitten amerikkalaisia härkäsammakoita istutettiin Yhdysvaltojen länsiosiin siinä toivossa, että niitä voitaisiin viljellä ruoaksi. Vaikka viljelyyritykset epäonnistuivat, viitasammakko sopeutui ihmisen tekemiin lampiin ja vesistöihin, ja nyt se on uhka alkuperäisille kalalajeille, käärmeille, linnuille ja muille sammakkoeläimille – osa niistä on uhanalaisia.
Tulipunakonna
Tulipunakonna käyttää ihonväriä suojautumiseen – sen selän vihreä ja musta iho toimii naamiona. Häiritessään konnat heittävät jalkansa ilmaan paljastaen kirkkaan oranssin ”palovatsan”. Jos näiden kirkkaiden värien vilauttaminen ei pelota saalistajaa, konnalla on myrkyllisiä ihoeritteitä, jotka tekevät siitä epämiellyttävän aterian.
Borneon korvasammakko
Borneon korvasammakot ovat kotoperäisiä Borneolla,Sumatralla ja muilla indonesialaisilla saarilla. Naaraat munivat munat vaahtomuovipesiin, jotka on kiinnitetty veden yläpuolella oleviin oksiin. Ne luovat pesät lyömällä takajaloillaan vaahtomaiseksi eritteeksi vaahtoa.
Uudemmat uutiset