Selleripeltojen historia
Tämän artikkelin on muokannut Arny Rawson teoksesta History and Agriculture in Sarasota County Florida, jonka on julkaissut Sarasota County Fair and Sarasota County Historical Commission, 1976.
Vuoden 1920 tienoilla Palmerin intressit (tunnetaan myös nimellä Sarasota-Venice Company, jonka alun perin perusti vuonna 1918 kuollut rouva Potter Palmer) laajensivat vihannesten viljelyaluetta Gulf Gatesta nykyisen Celery Fieldsin paikalle. Ennen tätä aikaa alue oli rikasta multamaata, joka tunnettiin nimillä Big Camp Saw Grass ja Tatum Saw Grass. Sakka (turve) peitti alimmat 2 000 hehtaaria, ja sitä ympäröi korkeampi tumma savialue ja vielä korkeampi hiekka-alue. Sameuden syvyys vaihteli muutamasta tuumasta kahdeksaan metriin, ja se koostui 66-73-prosenttisesti orgaanisesta aineksesta. Lantakerroksen alapuolella oli hiekkaa, jonka määrä vaihteli kääntäen samansuuntaisesti kuin lantakerroksen syvyys. Vielä noin neljä jalkaa syvemmällä oli savi- tai mergelikerros.
Palmerin osakkaat palkkasivat Arcadian insinöörin J.A. Kimmelin tekemään topografisia karttoja ja salaojitussuunnitelman koko 8 000 hehtaarin alueesta. Alue organisoitiin Sarasota Fruitville Drainage Districtiksi vuonna 1921. Cravens and Kimmel -yritys laati erinomaiset yhden jalan korkeuskäyräkartat salaojitusta varten, mikä mahdollisti Phillippi Creekin valuma-alueen kehittämisen.
Selleriakentän rakentaminen alkoi vuonna 1923. Pääkanavat valmistuivat vuoteen 1926 mennessä. E.L. Ayresin, silloisen piirikunnan asiamiehen, johdolla perustettiin 2 000 hehtaarin kokeilutila.
Vaikka erilaisia vihanneksia kokeiltiin, vuoteen 1927 mennessä päätettiin kasvattaa pääasiassa selleriä. Alueen poikki rakennettiin teitä. Koska multa koostui suurelta osin haposta, siihen lisättiin kalkkia: 1,5-2 tonnia jauhettua kalkkikiveä ja 1-1,5 tonnia sammutettua kalkkia hehtaaria kohti. Yksittäiset ojat palvelivat 10 hehtaarin suuruisia lohkoja. Artesialaiset kaivot palvelivat kahta 10 hehtaarin lohkoa kustakin 6 tuuman kaivosta. Aluksi korjattiin vain kevätsato. Myöhemmin viljeltiin sekä kevät- että syysviljaa.
Tiloilla, jotka myytiin yksityisinä yksikköinä, jatkettiin sellerintuotantoa, kunnes kreivikunta osti tilan vuonna 1995.
Lisämuistiinpanoja Arny Rawsonilta
Vedenkorkeuksia ei ole mainittu ennen tilan kehittämistä. On kuitenkin oletettavaa, että alimmilla alueilla oli seisovaa vettä suurimman osan vuodesta. Ojituksen jälkeen sellerilaikut olivat kosteita tai kuivia suurimman osan vuodesta, mutta seisovaa vettä ei ollut kuin runsaiden kesäsateiden jälkeen.
Villieläimistä ei ole merkintöjä ennen kehittämistä, mutta voidaan olettaa, että niitä oli runsaasti. Maatilavaiheensa aikana alue oli hyvä lintujen tarkkailuun, luultavasti paljon enemmän lajeja kuin nyt.
Ohjeita Selleripelloille
I-75:ltä I-75:n liittymästä 210, Fruitville Road itään. Käänny oikealle Coburn Roadin valoissa ja seuraa tietä sen kaartaessa Fruitville Libraryn ohi. Celery Fields on vasemmalla puolellasi; Ackerman Lake on oikealla puolellasi. Pääset parkkipaikalle noin 0,5 mailia Ackerman Lakesta etelään ja käännyt vasemmalle Palmer Boulevardille. Noin 0,3 mailin jälkeen käänny vasemmalle parkkipaikalle, jossa on myös yleiset käymälät.